Citatepedia^®.com

Rankat Ankat

Ne rankat ankat rakentaa nuo bunkkerinsa betonista,
ja irvisten paloviinaa juo, kun askarrellaan tappolista.
On nynny mm pullasorsa, joka muutosmusiikkia soittaa.
On paperia sen Opel Corsa, kun panssarivaunu tiet tasoittaa.
On vihollinen vieras lapsikin, ja se maa joka j rajan taa.
Jos koputetaan oveen bunkkerin on tunnuslause koskaan et muuttua
saa... Koskaan et muuttua saa...
Ja moni tulee viel kaatumaan, ja katumaan, ett edes sattui syntymn.
Kun rankkojen ankkojen opetusryhm tulee teille tahtia nyttmn!
Niin aseita sormeilee rpylt hikiset.
Kuolet, jollet nkemyksin jaa.
Vaan sinkin rankka ankka viel vikiset, kun bunkkerissa
jokin rasahtaa.
Niin ankkajoukko htkht, vain hyheni ilmaan j leijumaan.
Nin voiman alttarille joutuu joskus uhraamaan!
Kun tulitus viimein taukoaa, kaatuneille tehdn kunniaa.
Ja suurin lyp muita ankkoja muistuttaa:
Kvaak kvaak kvaak! Sanokaa niille ett min olen mies!
Kvaak kvaak kvaak! Sanokaa niille ett min olen mies!
Kvaak kvaak kvaak! Sanokaa niille ett min olen mies!
Kvaak kvaak kvaak kvaak! Min olen mies!
Kvaak kvaak kvaak kvaak! Min olen mies!
Kvaak kvaak kvaak kvaak! Min olen mies!
Kvaak kvaak kvaak kvaak! Min olen mies!
MIES!
Vihdoin viimein odotettu piv koitti.
Johtaja-ankka lhtkskyn konekivrill soitti
soitti. Hyheniin meni mutaa ja rapaa, ja jokainen oli
vastuusta vapaa, tieten tyn oikeutuksen!
Vaan vihan innossa kontrolli petti.
Liian varhain irti psi tulivoima.
Taisi irti pst koko helvetti,
kun oli joka ankka pian toisen likvidoima.
Vain yksi en tantereella raahautui viime voimillaan.
Se rjytti reiin vihollismuuriin,
ja ji nky katsomaan.
Se kyrillen tiiraili kolostaan,
kun kansa rannalla nauroi ja ui.
Ja moni nytti nauttivan olostaan,
rankka ankka rantaleijonille nyrkki pui.
Se silmns loi yls taivaaseen,
ja lausui viimeiseksi lauseekseen:
Kvaak kvaak kvaak kvaak! Min olen mies!
Kvaak kvaak kvaak kvaak! Min olen mies!
Kvaak kvaak kvaak kvaak! Min olen mies!
Kvaak kvaak kvaak kvaak! Min olen mies!
Kvaak kvaak kvaak kvaak! Min olen mies!
Kvaak kvaak kvaak kvaak! Min olen mies!
Kvaak kvaak kvaak kvaak! Min olen mies!
Kvaak kvaak kvaak kvaak! Min olen mies!

[...] Read more

song performed by YUP
Added by Lucian Velea
Comment! | Vote! | Copy!

Syyllisyys

Nyt joka ikisen aamuna piru psi pll tasapainoilee,
rntsateessa pururadalla niskavilloissa tempoilee,
ja nuoruus menee,
vanhuus tulee,
kauas kaikki muu karata saa,
vaan joka talvi, kevt, kes, syys
palaa syyllisyys.
Joka talvi, kevt, kes, syys
palaa syyllisyys.
Ja pyyt syyllisyys:
"tule tnne synnin suden luo,
syyllisyyden musta malja juo."
"Ei, en tule, pahasta puhdas oon!"
"Siisp puhallan ja puhkun itsetuntosi kumoon."
Tarhan pihamaalla pienokainen.
Kovin viaton,
rknokkainen,
kiikkuu
eik aavistaa saata,
kuinka suuri voima liikkuu,
nurkan takaa sinua tarkkailee tuo
ja mustaa maalia juo.
Se tulee tuttavaksi tnn,
et toisin ptt vois.
Se ptt, milloin tulee,
eik lhde pois.
Nurkkiin nukkumaan kipuaa,
mustaa maalipurkkia kuljettaa,
ja juuri kun kaikki oli, kuten pitikin olla
se suhersi seinn: mitp nolla?
Nyt joka ikisen aamuna piru psi pll tasapainoilee,
rntsateessa pururadalla niskavilloissa tempoilee,
ja nuoruus menee,
vanhuus tulee,
kauas kaikki muu karata saa,
vaan joka talvi, kevt, kes, syys
palaa syyllisyys.
Joka talvi, kevt, kes, syys
palaa syyllisyys.
Joka talvi, kevt, kes, syys
pyyt syyllisyys.
"tule tnne synnin suden luo,
syyllisyyden musta malja juo."
"Ei, en tule, pahasta puhdas oon!"
"Siisp puhallan ja puhkun itsetuntosi kumoon."
Sill syyllisyys kuuliaista rakastaa,
se voimaa vammoistamme ammentaa,
pian niist pes rakentaa:
viereen tuvan
valmistuvan jo nen

[...] Read more

song performed by YUP
Added by Lucian Velea
Comment! | Vote! | Copy!

Tahdon Tiet

Tn yn kaikki suunnistaa
Katsoo thtiin suuntaa parempaan
Liikkuu valot keilaan lattiaan
Antaa tunteen valloittaa
Tahdon tiet sen, tahdon tuntee sen
Voin aina olla onnellinen
Tahdon tiet sen, tahdon tuntee sen
Voin aina olla onnellinen
Tn yn oot vapaa lhtemn
Lpi linnunradan kiidetn
Antaudun sykkeeseen syvn
Elm syvn hengitetn
Tahdon tiet sen...
Kaiken tahdon tiet, minne tm minut viekn
Kaiken tahdon tiet, minne tm minut viekn
Kaiken tahdon tiet, minne tm minut viekn
Kaiken tahdon tiet, minne tm minut viekn
Tahdon tiet sen...

song performed by XL5
Added by Lucian Velea
Comment! | Vote! | Copy!

Maa Alla Horjuu

Kylm y.
On meilt shkt poikki jlleen.
Kiroilet,
ja laulaa laskuhaitarit
kun muut parit
ravintolain iloissa illastaa.
Se hieman vituttaa.
Vaan vaikka maa alla horjuu,
niin rakkaus kuole ei.
Jos seurapiiri meidt torjuu,
jos valtatie ne vei,
m piittaa en,
jos s
horjut mun vieress
ja niin se on
ja niin sen tulee olla.
Kylm y
harhailla tyls torin laitaa.
Kaaduttiin,
revitiin turvat asfalttiin,
mut' tajuttiin:
N ruumit, jotka sielu ylle saa,
ne on kytttavaraa.
Ja vaikka maa alla horjuu,
niin rakkaus kuole ei.
Jos seurapiiri meidt torjuu,
jos valtatie ne vei,
m piittaa en,
jos s
horjut mun vieress
ja niin se on
ja niin sen tulee olla.
Kylm y,
ja kansa katso meit kieroon.
Vaan tietk,
te voitte tyls elmnne pitkitt
ja hidastaa
ja jd kauas taa!
Me emme aio jarruttaa.
Ei, vaikka maa alla horjuu,
niin rakkaus kuole ei.
Jos seurapiiri meidt torjuu,
jos valtatie ne vei,
m piittaa en,
jos s
horjut mun vieress
ja niin se on
ja niin sen tulee olla.
Niin se on
ja niin sen tulee olla.

[...] Read more

song performed by YUP
Added by Lucian Velea
Comment! | Vote! | Copy!

Bhida bhitare

Kahaku chinhe na athi
Chhinhe kebala a bhia bhitare Maa ku
Aau kebala sun ta katha
Mo maa drusti rakhichhi mo upare
Aau mu achhi nirbhayare.
Ajathare mo maa uchharena sabdatie
Maa pakhare mu thain purna asirbada pai
Aai hasi hasi thaen dukha kemiti aase
Aau jae parena jani mu maa pakhare.
Daya prema karunara
pratimurty mo maa
Purna kumbha basae mo maa
Tara dekhae janha dekhae
Aakasha dekhae mo maa
Muka patiki bhasa die mo maa
Andha aakhiki drusti die mo maa
De debata kete kouthi jane na
Jane mo maa sabu debadebi upare
Jane jie mote dhari rakhichhi sie maa
Sabu sabu satya santira samrajyare.

poem by Gajanan Mishra
Added by Poetry Lover
Comment! | Vote! | Copy!

June

'Glemt er nu Vaarens Kamp og Vinter-Sorgen,
Til Glæde sig forvandler hvert et Suk.
Skjøn som en Brud, den anden Bryllups-Morgen,
Ei længer Barn, og dog saa ung og smuk,
Den skjønne Junimaaned til os kommer;
Det er Skærsommer! -

*
De høie Popler hæve sig saa slanke,
I Hyldetræet qviddrer Fuglen smukt.
Paa Gjærdet groer den grønne Humle-Ranke,
Og Æble-Blomstret former sig til Frugt.
Den varme Sommerluft fra Skyen strømmer,
Sødt Hjertet drømmer!

Paa Engen slaae de Græs; hør, Leen klinger.
Paa Himlen smukke Sommerskyer staae.
Og Kløvermarken Røgelse os svinger,
Mens høit i Choret alle Lærker slaae.
- Med Vandringsstav hist Ungersvenden kommer
Hjem i Skærsommer.

Ungersvenden.
Alt jeg Kirketaarnet øiner,
Spiret kneiser stolt derpaa.
Og hvor Marken hist sig høiner,
End de fire Pile staae.
Her er Skoven. Store Rødder
Før af Træerne der laae.
Her, som Dreng, jeg plukked' Nødder,
Og trak Jordbær paa et Straa!
- Barndoms Minder mig besjæle!
Jeg vil flyve, jeg vil dvæle!
Grønne Skov, min Barndoms Ven,
Kan Du kjende mig igjen?
Grønne Hæk, du brune Stamme,
Jeg, som før, er end den samme,
Har vel seet og hørt lidt meer,
Ellers Du den Samme seer! -
Her er Pladsen end med Vedet,
Godt jeg kjender Parken der!
Her er Stenten tæt ved Ledet,
Gud, hvor lille den dog er!
Alt jeg kjender her saa godt,
Men det er saa nært, saa smaat -
Det var stort, da jeg var liden,
Jeg er bleven større siden! -
- Lille Fugl paa grønne Qvist,
Saae Du mig derude hist,

[...] Read more

poem by Hans Christian Andersen
Added by Poetry Lover
Comment! | Vote! | Copy!

Passiivista Vastarintaa

miss se on se steily, kun ei sit missn haista
ei sit pellon pientareella tai metsn reunassa ny
on vain sakenevaa st, ja koiralla kolme pt
ja tyhjt kaupat, kirkot joissa ei kukaan ky.
ijt saapuu moskovasta, voimakkuuksia mittaamaan
ne kulkee maskit kasvoilla, huutaa kaukaa miten voit
no min kyll sopeudun ja joka y kuulen kun
GaGarin ja laika ja lentv lautanen
liitelee yll saastuneen maan laulaen
vaikka tyls on keihn krki, ja steilee ihon pinta
ei turhaa ole passiivinen vastarinta.
pid psi poika, l lhde jos tahdo et.
ja kurjuuden jlkeen saat maat taivaiset.
pid psi poika, l lhde jos tahdo et.
ja kurjuuden jlkeen saat maat taivaiset.
min mittaan sen steilynne, perheeni pakona suomeen
ja rakkaan kotijrven silmttmin kaloina
kun se reaktori rjhti, niin kaikki muut tlt lhti
mutta minhn lhden kotoani vain kilon paloina
viel viimekuussa oli sudella hampaat suussa
nyt se ei sy ja kaljuineen se on gorbatchoviin tullut
posteljooni uskaltautuu tnne joka joulu. tuo postikortin
vaimolta, se sanoo olet hullu.
kuka viisas tiedemies laski kaiken laskimellaan,
ja kuinka se niin vhn ties. yhtkaikki tyydyn thn.
no min kyll sopeudun ja joka y kuulen kun
gagarin ja laika ja lentv lautanen
liitelee yll saastuneen maan laulaen
vaikka tyls on keihn krki, ja steilee ihon pinta
ei turhaa ole passiivinen vastarinta.
pid psi poika, l lhde jos tahdo et.
ja kurjuuden jlkeen saat maat taivaiset.
pid psi poika, l lhde jos tahdo et.
ja kurjuuden jlkeen saat maat taivaiset.
gagarin ja laika ja lentv lautanen
niin lauloivat nuo, gagarin ja laika ja lentv lautanen
aaa-aaa-aaa-aaa-aaa

song performed by YUP
Added by Lucian Velea
Comment! | Vote! | Copy!

Dykker-Klokken

Det var i Aaret — — ak! nu kan jeg Aaret ikke huske;
Men Maanen skinnede ret smukt paa Træer og paa Buske.
Vor Jord er intet Paradiis; som Praas tidt Lykken lyser;
Om Sommeren man har for hedt, om Vinteren man fryser.
At melde i en Elegie, hvor tidt vi her maae græde,
Det nytter jo til ingen Ting, kan ei en Christen glæde.
Det var i Aaret, som De veed, jeg ei kan rigtig huske,
Jeg gik om Aftenen en Tour imellem Krat og Buske;
Det hele Liv stod klart for mig, men jeg var ei fornøiet;
Dog muligt var det Nordens Vind, som fik mig Vand i Øiet.
En Tanke gik, en anden kom, og, for mig kort at fatte,
Tilsidst jeg paa en Kampesteen mig tæt ved Havet satte.
I Ilden er der lidt for hedt, paa Jord, som sagt, man fryser,
Og stige i en Luft-Ballon — — nei! nei! mit Hjerte gyser;
Dog muligt at paa Havets Bund i sikkre Dykker-Klokker
Sit Liv man paa Cothurner gaaer, og ei, som her, paa Sokker.
Saa tænkte jeg, og Reisen blev til næste Dag belavet,
(I Dykker-Klokker, som man veed, kan vandres gjennem Havet).
— Af klart Krystal var Klokken støbt, de Svende frem den trække,
Tilskuere paa Kysten stod, en lang, en broget Række;
Snart var det Hele bragt i Stand, jeg sad saa luunt derinde,
Nu gleed da Snoren, Tridsen peeb, jeg blev saa sær i Sinde, -
For Øiet var det sort, som Nat, og Luften pressed' saare,
Den trykkede som Hjertets Sorg, der lettes ei ved Taare. -
Det var, som Stormens Orgel slog — jeg kan det aldrig glemme!
Som naar i Ørknen en Orkan med Rovdyr blander Stemme.
— Men snart jeg blev til Tingen vant, og dette saae jeg gjerne;
Høit over mig var ravne-sort, det bruste i det Fjerne.
Der Solen stod saa rød og stor, men ei med mindste Straale,
Saa at man uden sværtet Glas „ihr' Hoheit" kunde taale.
Mig syntes Stjerne-Himlen hist i sin Studenter-Kjole
Lig Asken af et brændt Papir, hvor Smaa-Børn gaae af Skole.
— Rundt om mig klarede det op, jeg hørte Fiske bande,
Hver Gang de paa min Klokke løb og stødte deres Pande.
Men Skjæbnen, ak! det slemme Skarn, misundte mig min Glæde,
Og som en Sværd-Fisk var hun nu ved Klokkens Snoer tilstæde,
Og hurtigt gik det: „klip! klip! klip!" rask skar hun Snoren over;
Der sad jeg i min Klokke net, dybt under Havets Vover.
Først blev jeg hed, saa blev jeg kold, saa lidt af begge Dele,
Jeg trøsted' mig; Du kan kun døe, se det er her det Hele.
Men Klokken sank dog ei endnu, den drev paa Havets Strømme,
Jeg lukkede mit Øie til, og lod saa Klokken svømme.
Den foer, ret som med Extra-Post, vist sine tyve Mile,
„Und immer weiter, hop! hop! hop!" foruden Rast og Hvile.
Een Time gik, der gik vel tre, men Døden kom dog ikke,
Saa blev jeg af den Venten kjed, og aabned mine Blikke.
Ak Herreje! ak Herreje! Hvad saae jeg dog paa Bunden!
Den første halve Time jeg som slagen var paa Munden. -
Dybt under mig var Bjerg og Dal med Skove samt med Byer,
Jeg Damer saae spadsere der med store Paraplyer. -

[...] Read more

poem by Hans Christian Andersen
Added by Poetry Lover
Comment! | Vote! | Copy!

Bruden i Rørvig Kirke

Klart skinner Maanen paa den nøgne Kyst.
I Præstegaarden er nu Alt saa tyst;
Dog, tyst og stille er det stedse der,
Thi i den øde Egn den ligger her
Paa Tangen, som gaaer langt hist ud i Havet,
Hvor Kirken staaer i Sandflugt halv begravet.
Hvem nærmer sig? — Med stærke Skridt de gaae.
Det er en Skare Mænd med Kapper paa!
Men under Kappen blinker Staalet frem;
Den gamle Præst de gjæste i hans Hjem. -
Alt ryster Porten ved de stærke Slag;
Selv Spurven vækkes under Husets Tag
Og flagrer, bange, fra sin lille Rede,
Til Lyngen paa den sorte Hede.

II
Med Fader-Blik og sølvgraat Haar,
Den gamle Præst nu hos dem staaer;
Men taus som Aander er hver Mand;
De pege mod den nøgne Strand,
Hvor Kirken hæver sin røde Muur,
I den døde Natur.
Han kjender i dem et fremmed Folk;
De vise ham Guld og den skarpe Dolk,
De bede og true — nu drage de bort,
Og Præsten følger i Kjortel sort.
Fast holder han Bibelen under sin Arm,
Men Hjertet banker i Oldingens Barm;
De bane sig Vei gjennem Sandet,
Til Kirken ved Vandet.

III
Rundtom er alt saa øde, man seer kun den nøgne Strand,
Hvor Tangen flagrer i Vinden, henad det hvide Sand.
Saa underligt Bølgerne synge og over Dybet gaae,
De svulme, som Hjertet der længes, derfor de briste maae.
I Maanskinnet stiger Skummet, det hvide Bølge-Liig;
Den hvidgraa Maage flygter med bange, hæse Skrig,
Og slaaer mod Kirke-Ruden sit stærke Vinge-Par.
See Kirken den er oplyst, som aldrig før den var,
Og huult og dæmpet stiger derinde Sangen frem,
Det er, som Tone-Bølgen kom fra de Dødes Hjem.

IV
Af fremmede Mænd er hele Kirken fuld,
De straale sært i Vaaben og i Guld;
Kun tyndt er Skjægget om den brune Kind,
De hylle sig i deres Kapper ind;
Med Raslen Sværdene mod Gulvet slaae;
Man seer en Qvinde ene blandt dem staae,

[...] Read more

poem by Hans Christian Andersen
Added by Poetry Lover
Comment! | Vote! | Copy!

Jos Helvetti On Tynn

me iisyydess leijuimme,
min ja mun velikatras t:
se mit tll tapahtuu, on kun
uinuva ruumis toiseen tmht,
meit on velji seitsemn
vaellusretkiajelullaan:
oppaana sypp Cassin mamma,
tmn tst tukehtuu pullaan...
ja alkuasukkaalla ratsasti
pivntasaajan diktaattori,
vierelln verikoiransa
kuin Placido Aidaa liversi.
kauhoi hiili hornaan kai
nuo: koira ja sen isnt.
lapiot lainatavaraa, vaan kummallakin
oma hnt...
ja pilvivyll vetelehti
marakatteja Marokon,
ne huusi:" jonot on jo helvettiinkin!
viininjuojat varokoon!"
Oi Allah, me uhrattiin kaikki kuusi
pullollista...
ja jos mamma Cass niist selvi,
saatamme lyt
luvatun maan.
ja jos helvetti on tynn, Saatana joutuu
seisomaan.
me iisyydess leijuimme,
poikkesimme tiet kysymn...
suuren risteyksen viisas vanhus,
ymmrtmtt nnettkn,
korvaan supattaa ja lujaa hakkaa
mun selk ja sen balalaikkaa,
viekoittelee veljist yhden
ja meidt viittoo vrn paikkaan...
jossa joku Guyanan pastori
sylki suupielissn saarnasi niin
ett Simeonin ja Timon
puhui lapsikseen ja pyrryksiin
me muut taas emme oikein tienneet,
minne menisimme,
mutta sinne emme ainakaan
jos joutuu Saatana, seisomaan...
ja pilviyll vetelehti
marakatteja, Allah ja
Haukiputaan huorakuoro:
naisia ilman housuja!
ja muutamia meist ei matkaa jatkamaan saa...
kun nuo kolme on jo taivaassaan,
me kaksin vaan

[...] Read more

song performed by YUP
Added by Lucian Velea
Comment! | Vote! | Copy!

Ihmisoikeuksien Julistus

Tm vki tss tuskin pataan sylkee koskaan.
Puhuvatpa sujuvasti esteettist roskaa!
Onko tm komedia? Saako tss nauraa?
Palvellako isnt vai tytrtns Lauraa?
Mit min sanon, kun ne joskus jotain kysyy?
Kai trkeint on, ett edes typaikka pysyy
Miten istuu pukuni, tai puhe, jota nnn?
Mithn ne puhuvat kun selkni knnn?
Yksi ni huutaa: kenen vuoksi tt jatkat?
Haistatetaan pitkt otetaan hatkat!
Tahdotko todella olla rahamiehen renki?
Jaakobin painissa tnn aine vastaan henki.
Mietin miksi nit mietin
kun kerran el, kai elkin vois?
Jos antaisi sen maineen menn,
ottaisi sen elmnvietin ja elelisi pois.
En vlit en kunniasta,
en mammonasta, en muotirteist
Otan sen mik annetaan
Paratiisikin on lupaus vaan
ja min tahdon kteist
Siksi ovat unelmanne niin kovin kaukaisia
ja kytksen kultainen kirja paskapaperia.
Tm on ihmisoikeuksien julistus
sen ovat siunanneet YK ja Kristus.
Jokaisen sielussa saakoon hel
sisisen elimen kyky nauttia ja el!
Sielussa hel halu el.
Taistelevat metsot ykkrivt sielu jss.
Kaikilla on ihan liikaa ajatuksia pss.
Maailmassanne on aina seinn pern sein.
Min kaipaan happea ja puutahein.
Eip ole tmn pallon pll
mitn mestareita tai jumalaa,
kun antaa vain sen maineen menn,
etsii sit elmnvietti
ja hyv humalaa
Se on parasta elm, ja kaikki siit pit!
Jos joku onneton ei pid, niin ei voi mitn.
Tm on ihmisoikeuksien julistus
sen ovat siunanneet YK ja Kristus.
Jokaisen sielussa saakoon hel
sisisen elimen kyky nauttia ja el!

song performed by YUP
Added by Lucian Velea
Comment! | Vote! | Copy!

Marts

'Livets Frihed, Jordens Baand,
Kamp imellem Form og Aand.'

*
Mægtigt Vaarens Pulse banke,
Dog er det saa kold en Tid;
See, imellem Form og Tanke
Viser sig den store Strid;
Aaret giver i det Mindre,
Hvad i Secler Verden gav,
Hvad du seer, hvor Stjerner tindre,
Og i Oldtids sjunkne Grav,
Livets Frihed, Jordens Baand,
Kamp imellem Form og Aand.
*
Jorden.
Ton høit i Tidens Kamp mit stolte Qvad!
En Verden være mig mit Nodeblad,
Urbjergene, som dybt grundfæsted' staae,
De er' de sorte Streger, sat' derpaa,

Og hver Forstening, hvert et Lag deri,
Er Noden til den stolte Melodie.
Hvert Mammuthsdyr, hver Blomst i Stenen bundet
Os synger om et Liv, som er forsvundet,
Om Tidens Stræben, Tidens snevre Baand,
Om Kampen mellem Formerne og Aand.

Hvo sprængte Himlen med sit Stjernetal,
Den vidtudstrakte Ymers Pandeskal,
Den høie Himmelhvælving i sin Skranke -
Hvo, uden Aanden med sin Flamme-Tanke?
Copernikus gav Jorden Liv og Gang,
Stolt alle Sphærerne i Rummet sang,
De gamle Former bort som Avner fløi,
Og Verden blev saa navnløs stor og høi.

Den vilde Søgang bryder stolt hver Skranke,
Og Klippen brister, som den skjøre Planke,
Sø bliver Land og Landet atter Sø,
Men dobbelt skjøn sig reiser Ø ved Ø,
Det indre Liv sig lader ei betvinge.
See! Skovene fra Jordens Muld fremspringe,
Fixstjernens Skjær naaer ned til Jordens Bugt,
Skjøndt Secler svinde i dens snare Flugt,
Men Rummet ei kan Kraftens Straale dæmpe,
Forgjæves Titans Børn mod Himlen kjæmpe.
Brænd Byer af, riv ned med Tiger-Kloe,
Strøe Salt i Gruset, at ei Græs skal groe! -
Dog reiser Aanden atter Steen ved Steen,

[...] Read more

poem by Hans Christian Andersen
Added by Poetry Lover
Comment! | Vote! | Copy!

December

'Hver sorgfuld Sjæl, bliv karsk og glad,
Ryst af din tunge Smerte,
Et Barn er født i Davids Stad,
Til Trøst for hvert et Hierte.'

*
(Juleaften).

Ungersve nden.
Dybt i mit Hjerte, hvor hun boer,
Et mægtigt Juletræ der groer,
Og det for hende ene.

Med Tankens Stjernelys det staaer,
Og Troskabs-Fuglen lifligt slaaer,
Bag Haabets grønne Grene.

Alt, hvad jeg har paa Jorden her,
Det finder hun paa Træet der,
Alt er for hende ene.

Jeg skal i Aften hende see,
Der leges Juul, hvo veed, maaskee
Hvad Himlen der mig bygger,

See hendes Sødskende, de Smaae,
Alt lyttende ved Døren staae,
Mens deres Træ hun smykker.

Børnene i Kammeret.
Waldemar.
Saae Du det store Træ, der kom igaar?
Jeg veed, nu er det plantet op derinde.
Og veed Du hvad? Det midt i Salen staaer,
Saa meget Stads paa Grenene de binde.
Jeg troer jeg faaer en nydelig Husar,
Og saa et Buur til begge mine Skader.

Jonna.
Men Jesu-Barnet aldrig seet jeg har,
Han kommer jo deroppe fra Gud Fader,
Og bringer os den hele Stads hvert Aar,
Hvor kan han komme ned og det saa stille?
Mon ogsaa Broder Viggo noget faaer,
Mon Jesu-Barnet veed, vi har den Lille?

Louise.
Det kan Du sagtens troe, til lille Broer
Han ogsaa noget deiligt Stads vil sende,
Han kom jo ned fra Himlen, sagde Mo'er,

[...] Read more

poem by Hans Christian Andersen
Added by Poetry Lover
Comment! | Vote! | Copy!

Amor Amor

Amor kuuntelee, kun huudat:
Amor kuuntelee tarkkaan
Amor kuuntelee, kun huudat:
Amor kuuntelee tarkkaan...
armollinen on, ja hyv
tai paha suo pahan maan...
Amor on kkisyv!
Amor vie mukanaan!
kalleimpaankin kaupunkiin y on
saapuva yn-ajallaan
aurinkomme lmmn vieden
kuun loisteen tuoden tullessaan
miesven hiukset on hopeaa
ja daamit paljeteissaan sdehtii
lipuu limusiinit teatterille,
jossa vki laiskasti liikehtii...
vaan kun joukosta poissa on yksi
voi suurinkin joukko olla yksin niin
ja niinkuin illan thtitaivasta
viel thtivierasta odoteltiin...
joka saavu ei koko yn,
eik saavu edes kun taas aamu saa:
ja se vki joka odottaa tahtoo
viikkoja saa odottaa.
sill hn on vaiti kulkenut
vaiti ovet avannut, sulkenut: huudahtanut
kun on nhnyt neidon sulovartalon
hn on kaiken nhnyt, mik hyv on
silloin Amor kuuntelee, kun huudat...
sin livahdit ikkunasta
kerrostalon sein kiipeilemn
pyjamasillasi, vanha mies,
sydntalven aikaan synkimpn:
ikkunasi jotenkin lukkiutui,
vaan ei auki ollut rakkaan akkunakaan
sin kiljuit kuulle, pidit pirun tyn
rouva luuli ett sitten tiistaiyn...
..nin ky nytelmiss, joissa
vain kaksin kuutamoa katsellaan,
vaivutaan suloisiin suudelmiin
(tai elimi irti leikataan)
ja taas Amor kuuntelee, kun huudat...
vaan kalleimpaankin liittoon arki
on saapuva arjen-ajallaan:
se sokean huuman herrat
taluttaa vanhainkotiin vaappumaan.
ja me vain arvaamattomalta
alueelta voimme saada asunnon,
ja meitkin varoituksitta viedn...
siis siihen pyri, mik hyv on

song performed by YUP
Added by Lucian Velea
Comment! | Vote! | Copy!

Normaalien Maihinnousu

Mist viikatemies kerrostalomme mies sit tuskimpa selville saan.
Sen isn hengen vei ensin sitten kadulle lensin
minkin kiiruhdin ikkunaan.
Samassa satamaan laivat uivat, Is ne normaalit saapuivat
Ja valokiilat autoissaan, kvivt katuja laikaisemaan.
Kun vieras mies tuli taloon jouduin outoon valoon,
sill hn oli normaalien p.
Vierailla voimilla kai kaikki valtaansa sai nyt kukaan muuta ei kuule
ei ymmrr.
Niin nousi itikin niiden paattiin,
min ja arkku mentiin saattiin.
Ei en kotiinsa kaivannut hn,
kun lysi normaaleista ystvn.
Is kunpa voisitkin, el viel, mietin usein kuinkahan,
teille siell, kuolleiden maassa ky, ikuisen unenko sait ?
Vai vallitsevatko, normaalien lait ?
Pahoin paukkuvat uxet kun puhdistukset
riemuu isin kun liikkua ei saa,
se mik viimeviikolla saattoi normaalia olla
nyt on kuolemaakin pahempaa.
Niin uusi valta uudet lait laatii,
ja meidt mukautumaan vaatii.
Ne laittaa normaalien merkit hihaan,
ja tulee melskaamaan meidn pihaan.
Normaalien joukossa normaalina olossa
elo on unelma loputon,
sillonhan tt voin siet muttapa mistp tiet
mik huomenna normaalia on ?
Kun suuri johtaja keksi ett punaiseksi
vrjttv on kansalta pt
ptiin nyt min menen ehk soutuveneen kaukaisella ulavalla nt,
te voitte tuttuun tapaan ne jatkaa,
min niiden taa sateen matkaan.
Minne ei normaalien solvaukset soi,
miss epnormaali olla voi.
Minne ei normaalien solvaukset soi,
miss epnormaali olla voi.
Is kunpa voisitkin, el viel,
mietin usein kuinkahan, teille siell,
kuolleiden maassa ky, ikuisen unenko sait ?
Vai vallitsevatko, normaalien lait ?

song performed by YUP
Added by Lucian Velea
Comment! | Vote! | Copy!

Iloisen Kuninkaan Aikataulu

Min olin uskottu mies.
nist ihmeiden aikojen pivist kirjaa pidin
varhaisin aamuin,
myhisin illoin.
kuin varjonaan kuljin,
kirjaten, kuka hopeaan hukutetaan,
kuka juustopataan,
kuka taas kepiniskuihin ja milloin.
parvekkeella illastin kanssaan,
katsellen, kun taivaanrannassa
hohti ihmeellinen valo...
olivatko ne todellakin
revontulia paratiisin
vaiko sittenkin
pkaupungin palo?
joskus iltapivaikaan
kuningas nousee pivn uuteen:
hnet hereille laulaa
hehkuposki-kerubikuoro.
ja pilvet pakenevat,
hn nauttii aamiaisen sngyss
hierojien huomassa,
kunnes onkin jo viinin vuoro...
sen merkeiss piv joutuu yksi,
ja seurue ker tarpeitaan
siirtykseen ulos, jossa
puutarhoissa keijut soittaa
huilujaan, harppujaan:
on bakkanaalit
lehmuston varjoissa...
silloin kuningas ymmrt kansan onnen:
oi onnea jakamatonta, jonka
kuningas kansalleen lahjoittaa
oi onnea kansan, joka saa
kuningastaan rakastaa!
joskus kyllstyessn
juominkeihin, kesken leikin
kuninkaalliset kdet pesee
kultamaljassa, viiniss valellen,
kuivaa ne palvelustytn vahvaan tukkaan,
kun samalla
alla kuninkaan pitelee
pottaa poika alaston, palellen...
.taas kuljeskelee piv yksi,
ja seurue ker tarpeitaan
siirtykseen ulos, jossa
puutarhoissa enkelitkin
keralla keijujen soittavat:
onnen puistossa,
lehmuston varjoissa...

[...] Read more

song performed by YUP
Added by Lucian Velea
Comment! | Vote! | Copy!

November

'Tredje Reeb ind! - - Op at beslaae Mersseilet! -
Ha, alle Djævle, hvilken Nat! -'

*
Nøgent, øde Sted paa Jyllands Vestkyst.
(Det er Nat og Maaneskin; Skyerne jage hen over det oprørte Hav).

En Skare onde Natur-Aander mødes, de leire sig i Sandet.

Den Første.
Her November har sin Throne,
Hvilken deilig Dandseplads!
Storm og Hav er vort Orchester.
Hør dog, hvilket lystigt Stykke!
Mine Been er Hvirvel-Vinde;
Kom, imens de Andre sladdre
Om de natlige Bedrifter.

Den Anden.
Dette Sted især jeg ynder.
Om en herlig Spas det minder!
See I [rettet fra: i] der det løse Qviksand?
Det er flere Aar nu siden,
Men som nu, just i November,
Kom en lystig Brudeskare;
Klarinet og Violiner
Klang heel lysteligt fra Vognen,
Hvor med Silkebaand om [rettet fra: um] Haaret,
Bruden sad, saa ung og deilig.
Med en Taage jeg dem blænded',
I et Nu de svandt i Sandet.

Den Tredie.
Det er kun i forgaars siden,
Jeg mit Eventyr har prøvet.
Nyligt havde Stormen lagt sig,
Havet hvilte som et Klæde.
Stille laae et Vrag derude,
Alt dets Mandskab længst var borte,
Kun en Mand og tvende Qvinder
Endnu stode der forladte,
Men der laae en Baad paa Dækket,
Stor og bred; de der dem satte.
Manden bortskar [rettet fra: bortskjar] alle Touge,
Undersøgte Alting nøie,
Haabede, naar Vraget sank,
Baaden, frelst fra Dybets Hvirvler,
Let dem bar paa Havets Flade.*
Men eet Toug sig for ham skjulte,
Livet hang ved dette ene.

[...] Read more

poem by Hans Christian Andersen
Added by Poetry Lover
Comment! | Vote! | Copy!

Voi Hyv Luoja Mit Nyt?

Hn hirvin ruokahalulla hotkii
Ja kuninkaan tieltn rotkoon potkii
Sivua ja risua ja mnnynkpy
Tlt pojalta puuttuu hpy
Jokaiseen notkoon nostatti taloja
Ja talojensa ylle neonvaloja
Tss on mies joka tehd saa
Jotakin elm suurempaa
Ja liihottelee noita ystvin
Kuin bajamajoissa krpsi
On huvipursia ja autonpaskaa
Mutta miksi huokaukset raskaat
Kun hetkiseksi pyshtyy, niin hkeltyy ja huminaa
vain korvissaan kuulee
Miettii kerro kuvastin, mit tuokin jtk tll
tekevns luulee
Kaiken saatuaan on sit moni kysynyt
Voi hyv luoja mit nyt
Voi hyv luoja mit nyt
Kun tyytymttmyys on kaverina pysynyt
Voi hyv luoja mit nyt
Voi hyv luoja mit nyt
Voi hyv luoja mit nyt
Voi hyv luoja mit nyt
Voi hyv luoja mit nyt
Siltoja ja majoja nyt piripintaan
Kun toveruuden myi torihintaan
Neitojen rintoihin iski ahnaasti
Rapatessa roiskuu rasva ja laasti
Ja rappio riemuisa kesken kaiken
Niskaansa sai kylm vett
Jkuninkaan kaikkivoipaisen,
kylm sydnkin saattaa pett
Pian mana tuo arvatenkin paikalle sen
lahtipenkin vaikka onnea kaipasit
onnea vain joka pysytteli piilossa pirulta
Niin moni ihmisparka arkana on kysynyt
Voi hyv luoja mit nyt
Voi hyv luoja mit nyt
Voi hyv luoja mit nyt
Voi hyv luoja mit nyt
Niin moni ihmisparka arkana on kysynyt
Voi hyv luoja mit nyt
Voi hyv luoja mit nyt
Kun tyytymttmyys on kaverina pysynyt
Voi hyv luoja mit nyt
Voi hyv luoja mit nyt
Voi hyv luoja mit nyt
Voi hyv luoja mit nyt

song performed by YUP
Added by Lucian Velea
Comment! | Vote! | Copy!

Huudon Kun Kuulen

Huudon kun kuulen mun maailma menee sekaisin x4
S leijut kuin hyhen mun unissa, kaikki on kaunista ja mahdollista
Siirryt alas annan sun johdattaa, kaiken saat s voit mut omistaa
S saat mut palamaan, en voi lopettaa
S saat mut palamaan, en voi lopettaa
Huudon kun kuulen mun maailma menee sekaisin, ei hetkest tst haluu en takaisin
Huudon kun kuulen mun maailma menee sekaisin, ei hetkest tst haluu en takaisin
Huudon kun kuulen mun maailma menee sekaisin x2
Kun joka solu huutaa sun nimesi rakkaus polttaa sydntni
Hiivit salaa, annan sun ylltt, kaiken kauniina nn, tt tahdon lis
S saat mut palamaan, en voi lopettaa
S saat mut palamaan, en voi lopettaa
Voimme kaiken tavoittaa, voimme huipun saavuttaa
Huudon kun kuulen x4
Huudon kun kuulen mun maailma menee sekaisin x2

song performed by XL5
Added by Lucian Velea
Comment! | Vote! | Copy!

Huudon Kun Kuulen

Huudon kun kuulen mun maailma menee sekaisin x4
S leijut kuin hyhen mun unissa, kaikki on kaunista ja mahdollista
Siirryt alas annan sun johdattaa, kaiken saat s voit mut omistaa
S saat mut palamaan, en voi lopettaa
S saat mut palamaan, en voi lopettaa
Huudon kun kuulen mun maailma menee sekaisin, ei hetkest tst haluu en takaisin
Huudon kun kuulen mun maailma menee sekaisin, ei hetkest tst haluu en takaisin
Huudon kun kuulen mun maailma menee sekaisin x2
Kun joka solu huutaa sun nimesi rakkaus polttaa sydntni
Hiivit salaa, annan sun ylltt, kaiken kauniina nn, tt tahdon lis
S saat mut palamaan, en voi lopettaa
S saat mut palamaan, en voi lopettaa
Voimme kaiken tavoittaa, voimme huipun saavuttaa
Huudon kun kuulen x4
Huudon kun kuulen mun maailma menee sekaisin x2

song performed by XL5
Added by Lucian Velea
Comment! | Vote! | Copy!

The Brus Book 20

King Robert in Northumberland]

Sone eftre that the erle Thomas
Fra Wardaill thus reparyt was
The king assemblyt all his mycht
And left nane that wes worth to fycht,
5 A gret ost than assemblit he
And delt his ost in partis thre.
A part to Norame went but let
And a stark assege has set
And held thaim in rycht at thar dyk,
10 The tother part till Anwyk
Is went and thar a sege set thai,
And quhill that thir assegis lay
At thir castellis I spak off ar,
Apert eschewys oft maid thar war
15 And mony fayr chevalry
Eschevyt war full douchtely.
The king at thai castellis liand
Left his folk, as I bar on hand
And with the thrid ost held hys way
20 Fra park to park hym for to play
Huntand as all hys awn war,
And till thaim that war with him thar
The landis off Northummyrland
That neyst to Scotland war liand
25 In fe and heritage gave he,
And thai payit for the selys fe.

[The peace with England]

On this wys raid he destroyand
Quhill that the king of Ingland
Throu consaill of the Mortymar
30 And his moder that that tym war
Ledaris of him that than young wes
To King Robert to tret off pes
Send messyngeris, and sua sped thai
That thai assentyt on this way
35 Than a perpetuale pes to tak,
And thai a mariage suld mak
Off the King Robertis sone Davy
That than bot fyve yer had scarsly
And off Dame Jhone als off the Tour
40 That syne wes of full gret valour,
Systre scho wes to the ying king
That had Ingland in governyng,
That than of eild had sevyn yer.
And monymentis and lettrys ser
45 That thai of Ingland that tyme had

[...] Read more

poem by John Barbour
Added by Poetry Lover
Comment! | Vote! | Copy!